Vanhasta kuivurista uudeksi valoisaksi työtilaksi
Vuosien haave omasta työtilasta on nyt käynyt toteen. Muutettuamme kolmisen vuotta sitten tälle nykyiselle asuinpaikalle oli yhtenä haaveena saada työtilat minulle samaan pihapiiriin.
Sopivaksi paikaksi valikoitui vanha kuivuri. Viljan kuivausta ei meillä harjoiteta, vaikka melkein kaikenlaista muuta puuhaillaankin. Kuivurin osat ja vanhat siilot purettiin. Rakennuksen seinien sisään ryhdyttiin rakentamaan eristettyä lämmitettävää tilaa, johon jonakin päivänä saisin kaikki kirjansidontaan liittyvät leikkurit, prässit, materiaalit, työvälineet ja työskentelytilat samojen seinien sisään.
Nyt tämä siunattu päivä on koittanut. Kovin paljon onnellisempi ei kirjansitoja voisi olla.
Elämäni kirjansitojana on ollut monipolveinen. Aina yksi tapahtuma on johtanut toiseen. Tielleni on aina ilmestynyt polun haaroja, joista olen joutunut valitsemaan mielestäni parhaimman niissä olosuhteissa. Onneksi tieni on ollut hyvin johdatettu, koska valintani ovat lopulta aina johtaneet johonkin hyvään, vaikka mutkaton tai kuopaton tuo tie ei tosiaankaan ole ollut.
Miksi minusta ylipäätään tuli kirjansitoja? Olin opettaja. Ollut virassa jo parisen vuosikymmentä. Tuli halu kokeilla muuta. Tie vei opettajaksi metsäkouluun, olinhan työni ohella kouluttautunut myös luontoalalla opiskeluaikaisten biologian opintojen lisäksi. Löytyi aviomies, sielunkumppani, elämänkumppani, hengenheimolainen.
Opiskelimme Ikatassa huonekalurestaurointialan artesaaneiksi. Halusin oppia sitomaan kirjan restauroiduista huonekaluista. Alkoi tie kirjansitojaksi. Kiitos ymmärtäväisten koulutusviranomaisten ja mahtavien opettajien olen saanut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa valmistua kirjansitojan upeaan ammattiin. Ja tunnen, ettei tuo ole vain kasa allekirjoitettuja todistuksia, vaan aidosti olen saanut oppia uuden ammatin. Tunnen olevani oikealla alalla. Opin ja kehityn edelleenkin joka päivä lisää. Ja nyt minulla on oikea työhuone, tila, joka on suunniteltu minun tarpeisiini. On valoa ja lämpöä sekä tilaa levitellä materiaaleja. Enää ei tarvitse juosta tilasta toiseen paperien, pahvien, leikkureiden ja prässien perässä. Säästyy aikaa oikealle tekemiselle.
Tässä projektissa jälleen on saanut huomata mitä on ystävyys ja läheisten tuki. Ilman sukulaisten ja ystävien apua tämäkin haave olisi ollut vaikeampaa toteuttaa. Olen kiitollinen.
